Tämä blogi syntyi vain ja ainoastaan sen vuoksi että on pakko kirjoittaa opiskelujen vuoksi vähintään viisi postausta sisältävä blogi.
Ahdistus oli suunnaton ja on tälläkin hetkellä koska tämä ei todellakaan ole minun mukavuusaluettani. Ensinnäkään en käytä enkä ole koskaan käyttänyt somea, kuten facebookkia tai vastaavia. En ole kiinnostunut toisten ihmisten elämistä siinä määrin että jaksaisin katsella kuvatuksia ja kirjotuksia toisten elämistä alvariinsa enkä todellakaan oleta että ketään kiinostaisi katsella tai kuunnella minun elämääni.
Näin ollen olen viimetippaan asti pähkinyt että mistä ihmeestä kirjoitan. Olen tylsääkin tylsempi kahden lapsen kotiäiti tylsääkin tylsemmästä kylästä enkä tällä hetkellä harrasta käytännössä yhtään mitään muuta kuin hikipäässä koulutehtävien rustaamista. Eli pysyn turvallisesti aiheessa opiskeluni.
Alkuun ehkä hieman taustoja. Miten olen päätynyt Agrologin opintoihin. No tuota. Kiinnostus ja palo alalle on kai tullut verenperintönä. Maanviljelijöitä perheeseen ja sukuun kuuluu enemmän kuin tarpeeksi. Moninaisten mutkien ja alanvaihdon jälkeen päädyin kuitenkin maatalousalan perustutkintoa suorittamaan, eläintenhoitaja linjalle. Ja sen koulutuksen lisäksi sieltä jäi käteen lasteni isä joka sattumoisin sattui olemaan sukutilansa seuraava jatkaja…
Siinä sitten vuosi pari lomittajan ja hevosenhoitajan töitä, yksi lapsi ja toinen lapsi tuloillaan. Mitäpä päättää hän. Hakee opiskelemaan agrologin opintoihin, n. 180 km päässä sijaitsevaan kouluun. Järjetöntä ehkä jonkun mielestä. Alan perustutkintoa suorittaessani olin kuitenkin jo päättänyt että haluan jatkaa korkeammalle asteelle. Tilaisuus oli tullut ja päätäpahkaa päätin hakea kouluun. Riemukseni minut vielä valittiinkin! Ja jatkoa seuraa jahka tästä kokemuksesta selkiän.